Laitoin sitten tuon häirikköni sulkulistalle, enkä vastaa enää häneltä tuleviin puheluihin. Tänään sain sitten oheisen kirjeen. Ihan asiallisesti allekirjoitettu ja nimi mainittu, joten vastataan siihen nyt sitten näin julkisesti. Kirjekaveriksi en aio alkaa jokaiselle.
Henry Ford tuntuu olevan häirikölleni jonkinlainen idoli, jonka ajatusmaailmaan jokaisen pitäisi tutustua. No, viimeksi kommentoin tuota antisemitististä puolta Fordista ja hänen kirjaansa Kansainvälinen juutalainen, en todellakaan toivo, että ihmisten olisi hyödyllistä tai rakentavaa ajatella Henry Fordin tavoin. Olen kai sitten ennakkoluuloinen ja jyrkkä, kuten kirjeessä todetaan.
Selailin sitten läpi Fordin historian netistä. Amerikkalaisen unelman toteuttaja ja ainakin yritti tehdä jotakin I maailmansodan lopettamiseksi järjestämällä rauhanristeilyn Norjaan. Suurta innostusta tai vaikutusta sodan päättymiseen risteilyllä ei ollut. II maailmansotaan hän muutti autotehtaansa tuottamaan amerikkalaisille pommikoneita, hyökkäysvaunuja ja jeeppejä.
Työläisten järjestäytymistä ja ammattiyhdistystoimintaa tehtaillaan hän vastusti viimeiseen asti. Kun muut autotehtaat Yhdysvalloissa jo olivat ammatillisesti järjestäytyneitä yritettiin Fordin työntekijöitä saada liittymään joukkoon. Jäsenhankinta kuitenkin epäonnistui, kun ammattiyhdistysaktiivit pahoinpideltiin henkihieveriin lehdistön silmien edessä Fordin palkkaamien nyrkkeilijöiden ja painijoiden toimesta. Tapausta kutsutaan Ylikulun taisteluksi (Battle of the Overpass, May 26, 1937) ja se on murheellinen osa ammattiyhdistystoiminnan historiaa.
Pitäisiköhän ennakkoasenteista huolimatta vielä lukea Fordin ajatuksia, vaikka niillä ei ollut kovin paljon kannattajia edes viime vuosisadan alussa? En taida, parempaakin sivistystä lienee tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti