Freden väitöksessä, blogi huomattu ja ysejä

Kävin lauantaina Turun yliopiston väitöstilaisuudessa Tuo väittelijä oli Fred Dervin, jonka hommasin CIMO-vaihtojärjestelmän kautta kouluumme pariksi kuukaudeksi opettamaan ranskaa ja englantia. Tuo pari kuukautta on venynyt jo 12 vuodeksi Suomessa. Nykyisin hän toimii Turun yliopiston ranskan kielen laitoksen opettajana. Väitös hyväksyttiin kahteen yliopistoon eli Pariisin Sorbonne 3:een ja Turkuun, eli tuplatohtori kertaheitolla. Tutkimuksessaan Fred keskittyi ranskankielisten vaihto-opiskelijoiden identiteetin rakentumiseen vieraassa kieliympäristössä. Tutkimuksella on käyttöä esim. maahanmuuttajaopiskelijoiden opintojen suunnittelussa, jotta kotoutuminen uuteen kotimaahan sujuisi parhaiten. Freden kohdalla tuo sopeutuminen on ilmeisesti onnistunut. Ihan mielenkiintoinen parituntinen, vaikka alun 45 minuutin englanninkielisen alustuksen jälkeen loppu puolitoista tuntia olikin ranskaa. Kyseistä kieltä en osaa, mutta pysyin suurinpiirtein kärryillä. Vastaväittäjiä oli kaksi ja ohjaajia kaksi, kaikki kehuivat tutkimusta ja työtarjouksia oli tullut myös tuolta Sorbonnesta. Kuuntelin sujuvasti ja siivosin puhelimeni yhteystietoja. Sunnuntaina kävimme vielä pienellä porukalla karonkkaristeilyllä.

Maanantaina palattiin taas arkeen ja sain soiton opetushallituksesta. Minua pyydettiin ensi marraskuun virtuaalikoulupäiville Helsinkiin kertomaan blogistani ja sosiaalisesta mediasta opetuksessa. Suostuin ilomielin ja hieman yllättyneenä. Kiva, että opetushallituskin seuraa blogiani, terveisiä vain sinnekin. Pikaisen silmäilyn perusteella en löytänyt pääjohtaja Timo Lankisen blogia, mutta hän on kyllä vetänyt tietoyhteiskuntahankkeita opetusministeriöaikoinaan. Lankinen on opetusalan korkein virkamies maassamme, joten uskoisin OpH:n olevan tulevaisuudessakin hyvin ajan tasalla asioista. Blogia kyllä seurattaisiin kentällä ainakin rehtoreiden toimesta kiinnostuneena.

Ysit kävivät täyttämässä tarjottimensa ja valmistautuvat lomailemaan ennen lukiotaipaleen alkua. Toteutimme ensimmäistä kertaa kirjakirppiksen, eli opiskelijamme jättivät kirjojaan myyntiin ja ostivat käytettyjä kirjoja. Tuntui toimivan hyvin ja ostajat säästivät sievoisen summan, kun kaikkea ei tarvinnut hankkia uutena.

Uusi kannettavani laitettiin kuntoon ja vanhani kiertää luokkakoneeksi. Uudessa on vakiona sormenjälkitunnistus salasanan sijasta. Tuntui ensin vähän yliampuvalta, mutta näyttää toimivan ja koneen hintaa tuo pikkuinen lisäosa ei nostanut. Kone on leasattu, eli 4 vuoden päästä on sitten toiveita seuraavasta. No, kun kone on päällä 8 - 16 ja sitä raahataan kokouksissa, niin 4 vuoden uusimisväli on aika perusteltu. Kotona pärjään ainakin 6 vuotta vanhalla koneella.

Luovuimme lankanumerosta, kun kaikilla perheenjäsenillä on jo kännykät. Satuin löytämään langattoman skype-luurin tarjouskorista ja virittelin toimimaan. Nyt voin soittaa mistä tahansa 50 metrin säteeltä tietokoneesta ilmaiseksi kontaktilistani skypeilijöille missä tahansa maailmalla tai pienellä maksulla lanka- ja kännykkänumeroihin. Tuohon luuriin voisi ostaa myös puhelinnumeron, jolloin siihen voisi soittaa suoraan, ilman soittajan tietokonetta. Numero maksaisi 50€/vuosi, palaamme syksyllä asiaan. Koetan vielä viritellä jonkun vanhan tietokoneen autotalliin toimimaan pelkästään skypen tukiasemana, jolloin yhteys olisi aina päällä. Tuo konehan ei tarvitse näyttöä tai muita ominaisuuksia, joten sen voisi unohtaa sinne. Netistä löytyi harrastaja, joka oli muuntanut kaikki lankapuhelimensa skypen kautta toimiviksi ja säästi vuosittain noin 700$ puhelinkuluissa. Keskusneidin palkkoja ei näillä puheluhinnoilla oikein voisikaan maksaa.