Jo joutui armas aika....

Aikateema sopi ylioppilasjuhliin hienosti ja liikuntahalli täyttyi ääriään myöten kun 90 uutta ylioppilasta lakitettiin. Tässä sitten tuo puheeni uusille ylioppilaille:

Hyvät ylioppilaat. Yksi uusi elämän merkkipaalu on nyt saavutettu. 12 vuotta sitten aloitettu koulutaival on takana ja sen merkiksi olette juuri painaneet hohtavan valkoisen lakin päähänne.

Mitä matkalla on oikein tapahtunut? Kuinka alakoulun ekasta on kasvanut abi ja ylioppilas, mitä kaikkea on opittu ja mitä kaikkea on jo unohdettu?

Oppimisen alkutaipaleella harjoiteltiin toimimista ryhmässä, kuuntelemista ja keskittymistä, puheenvuoron antamista toiselle ja toisten huomioimista. Tämän lisäksi sitten harjoiteltiin oppimisen perustaitoja: lukemista ja kirjoittamista. Toiset oppivat jo tuolloin asioita muita nopeammin ja 7-8 -vuotiaiden keskuudessa kehittymisen erot näkyvät vielä selvästi.

Siirtyminen yläkouluun oli monelle iso askel. Pieni ja turvallinen luokka hajosi kesän jälkeen suureen ja jännittävään paikkaan, kuuden vuoden aikana tulleet kaverit hajaantuivat monelle eri luokalle ja uusia tuli tilalle. Kun muutokseen vielä lisätään murrosiän mukanaan tuomat myllerrykset, on suoranainen ihme, että suomalainen perusopetus on maailman kärjessä.

Perusopetuksen haastavin ongelma on koko ikäluokan kouluttaminen yhteiskuntamme vaatimalle tasolle. Jokaisella kansalaisella tulisi olla yhteiskunnassa tarvittavat perustiedot ja -taidot oppivelvollisuuden päättyessä. Kansainvälinen PISA-tutkimus osoittaa koulujärjestelmämme toimivan erinomaisesti varsinkin luonnontieteen ja matematiikan osaamisessa. Siitä huolimatta juuri tästä osaamistasosta ollaan huolissaan maassamme. Opetussuunnitelmien sisältöjä matematiikassa on siirretty alakoulusta yläkouluun ja yläkoulusta lukioon. Lukio tekee voitavansa, mutta korkea-asteelle siirtyy suuri joukko opiskelijoita, joiden perustaitoja joudutaan sitten täydentämään oman alan opintojen kustannuksella.

Tuoreen tutkimuksen perusteella kaksi kolmesta opettajasta on sitä mieltä, että peruskoulu on liian helppo. Keskitason opiskelija selvittää viimeiset vuodet hyväksytysti varsin vähäisellä työllä. Aikaa opetuksessa käytetään heikoimpien tahdissa etenemiseen, jolloin lahjakkaat opiskelijat käyvät tyhjäkäynnillä. Kansainvälisen PISA-tutkimuksen tarkempi analyysi osoittaakin, että maamme tuloksen selittää heikkojen suoritusten vähäisyys ja suoritustason tasaisuus, ei huippujen onnistuminen. Meillä on koulujärjestelmä, joka pystyy nostamaan ja auttamaan niitä, joilla oppimisessa on eniten vaikeuksia.

Perusopetuksen viimeisenä vuonna on jälleen vastassa uusi valintatilanne. Ammatilliseen vai lukioon. Moni valitsee lukion, mikäli ei ole vielä varma omasta tulevaisuuden suunnitelmastaan. Kolme vuotta lisäaikaa miettimiselle saattaa tuntua hyvältä ja samalla opiskelua voi jatkaa tuttujen kavereitten kanssa. Suuri osa ystävistä, ehkä paras kaverikin lähtivät lukioon, miksi en siis minäkin?

Tänä keväänä koettiin ennennäkemätön ammatillisen opiskelun hakeutumisbuumi koko maassa. Hakijoita on noin 11 000 enemmän kuin ammatillisiin oppilaitoksiin mahtuu. Ensimmäistä kertaa ollaan tilanteessa, jossa lukioon joudutaan, mikäli keskiarvo ei riitä ammatillisen koulutuksen tai pääsy- ja soveltuvuuskokeet sinne eivät ole onnistuneet. Aina on toki ollut vaikea päästä kaikkein halutuimmille linjoille, nyt kysyntä ylittää tarjonnan yhä useammalla alalla. Syynä ammatillisen suosioon voi olla kyllästyminen perusopetuksen teoreettisuuteen, jolle ei haluta jatkoa lukiosta tai syy voi olla talouden kasvavasta työvoimatarpeesta. Rutiininomainen tehdastyö on siirtynyt halvemman työvoiman maanosiin ja ammatista valmistutaan esimerkiksi vaativiin sosiaali- rakennus- ja kaupan alan ammatteihin, joissa mielenkiintoista työtä on tarjolla tulevaisuudessakin.

Pieni joukko peruskoulun päättäviä valitsee molemmat. Tänään lakkinsa saaneiden joukossa on lukiomme historian toinen yhdistelmätutkinnon suorittanut ikäluokka. Täyden lukion oppimäärän ja ylioppilastutkinnon lisäksi he ovat ahkeroineet myös graafisen viestinnän ammattitutkinnon Salpauksen Hollolan toimipisteessä. Kaikki tämä on onnistunut neljässä vuodessa ja vieläpä erinomaisin tuloksin. He ovat oppineet kahden erilaisen oppilaitoskulttuurin piirteet ja työssäoppimisjakson aikana myös työelämän vaatimukset. Tällä koulutuksella on varmasti hienot etenemismahdollisuudet työelämässä niin kotimaassa kuin maailmallakin.

Aikaa on kulunut koulutuksen läpikäymiseen, mutta useimmat ovat kuitenkin vielä kaukana ammattiin siirtymisestä. Useimmat pojista käyvät varusmiespalveluksen, muutamat pitävät välivuoden joko omasta halustaan tai pakon sanelemina, kun opiskelupaikka ei aukeakaan. Tämän vuoden ylioppilaista 11 on hakenut yhteishaussa ammatilliseen koulutukseen, josta työelämään siirrytään ehkä jo kahden, kolmen vuoden kuluttua. Pidemmän koulutuksen valitsevat ammattikorkeakouluun ja yliopistoihin hakeutuvat. Silloin työelämään siirrytään ehkä viiden tai seitsemän vuoden päästä. Näin tietenkin siinä tapauksessa, että haluttu koulutus löytyy ensi yrittämällä.

Tämän ikäluokan saavutukset ylioppilaskirjoituksissa olivat hyvät. Joukkoon mahtuu huippusuorituksia monissa aineissa. Erityisen iloinen rehtorina olin tämän ikäluokan menestymisestä äidinkielen kokeessa. Etukäteen joukosta ei noussut ylivertaisia äidinkielen kirjoittajia, mutta menestys saavutettiin uusimuotoisen kokeen tekstitaidon osuudella, jonka tulokset nostivat tuloksen selvästi maan keskiarvon yläpuolelle. Kahden laudaturin ja 8 eximian lisäksi pystyttiin venymään peräti 22 magnan suoritukseen. Hyviä tuloksia saatiin muissakin aineissa, useimmissa ollaan hyvin mukana valtakunnallisessa tasossa. Yli keskiarvon päästiin äidinkielen lisäksi biologiassa, filosofiassa, uskonnossa ja kemiassa.

Uskon, että olette saaneet hyvän alun elämällenne suoritettuanne lukion ja ylioppilastutkinnon. Jokainen on saanut mahdollisuuden menestymiseen ja hyviin tuloksiin mutta loppu on ollut kiinni omasta jaksamisesta ja ahkeruudesta. Aiemmin opitun päälle on ollut helppo rakentaa, mutta jos muille on antanut etumatkaa, on kirittävää riittänyt. Kaikki eivät ole saapuneet tähän pisteeseen yhtäaikaa. Muutamat ensimmäisen kouluvuoden luokkatoverit jatkavat vielä aherrustaan lukiossa tai ovat keskeyttäneet sen ja siirtyneet muihin oppilaitoksiin. Te olette kuitenkin niitä, jotka ovat päässeet riman yli ja saavuttaneet tämän päämäärän. Jokainen teistä on lakkinsa ansainnut ja voi olla siitä ylpeä. Onnea ja menestystä elämään.