Ensimmäinen työviikko jo puolessa ja sähköpostit on saatu ojennukseen. Toistasataa sähköpostiviestiä vie oman aikansa, vaikka tärkeimpiä olisikin kesän aikana kurkkinut. Näppäimistöstä lähes kokonaan erossa oleminen 7 viikon ajan näkyy kirjoittamisen kankeutena ja hartiajäykkyytenä iltaisin. Pikkuhiljaa virhelyöntien määrä kuitenin vähentyy ja rutiinit palaavat.
Annoin eilen periksi ikänäölle ja kävin tilaamassa elämäni ensimmäiset silmälasit. Optikko suositteli jo vuosi sitten, joten olen harjoitellut Tiimarilaseilla kesän ajan. Lukeminen sujuu paremmin, kun tekstin näkee selkeästi. Kumma juttu.
Lukukokemuksia kesälomalta kertyi lähinnä dekkareista. Lopetin tosin tuon Kilven Alastalon salin toisen osan. Hienoa tajunnanvirtaa, todellinen kokemus. Teos julkaistaan myös äänikirjana, mielenkiinnolla odotan myyntilukuja. Kieli ei ole ihan helpoimpia tulkittavia. Toinen mukava teos oli Esko Valtaojan Avoin tie: Kurkistuksia tulevaisuuteen. Valtaoja on varma, että maailmanloppu tulee, mikäli maailmanlopulla tarkoitetaan ihmiskunnan kuolemista. Tähtitieteilijälle näin vähäpätöinen asia ei kuitenkaan ole maailmanloppu. Vaikka oman aurinkomme räjähtäminen on luonnollinen ja väistämätön asia, käy Valtaoja teoksessaan humoristisesti läpi muut planeettamme kohtaloon vaikuttavat seikat.
Loput olivatkin sitten kevyempiä dekkareita. Jan Quilloun Men inte om det gäller din dotter oli tietysti pakko lukea, kun kirjailijan muukin tuotanto on tullut luetuksi. Stieg Larssonin trilogia oli myöskin jännittävää ajankulua, kaksi suomeksi ja kolmas ruotsiksi. Pari viimeistä kirjaa olivat Jens Lapiduksen Snabba cash ja vasta aloitettu Aldrig fucka upp. Ensi osasta on leffa tekeillä ja trilogian kolmas osa on vasta tulossa. Pimeää Tukholman rikollisuutta, aika raakojakin juttuja.
DVD-puolella tuli hankittua uusimmat Wallanderit (ja itse asiassa myös kaikki vanhemmat) syysiltojen iloksi.
Tänään on muuten Mukulan kokous. Työryhmät sivistystoimessa ovat saaneet erilaisia kasvikunnan nimiä. Kuulun Kukkasiin ja Mukuloihin, en kuulu Mykeröön. Kivoja piristyksiä tylsissä talouspainotteisissa ryhmissä. Talouden leikkaaminen tarkoittaa koulujen vähentämistä, opetuksen vähentämistä tai suurempia ryhmäkokoja. Käytännössä muusta kuin palkkauksesta ei voi saavuttaa tarvittavia säästöjä, eli vähemmän opettajia tai vähemmän palkkaa opettajille, jolloin seurauksena ovat nuo aikaisemmin luetellut palvelujen määrän tai tason vähentämiset.
Annoin eilen periksi ikänäölle ja kävin tilaamassa elämäni ensimmäiset silmälasit. Optikko suositteli jo vuosi sitten, joten olen harjoitellut Tiimarilaseilla kesän ajan. Lukeminen sujuu paremmin, kun tekstin näkee selkeästi. Kumma juttu.
Lukukokemuksia kesälomalta kertyi lähinnä dekkareista. Lopetin tosin tuon Kilven Alastalon salin toisen osan. Hienoa tajunnanvirtaa, todellinen kokemus. Teos julkaistaan myös äänikirjana, mielenkiinnolla odotan myyntilukuja. Kieli ei ole ihan helpoimpia tulkittavia. Toinen mukava teos oli Esko Valtaojan Avoin tie: Kurkistuksia tulevaisuuteen. Valtaoja on varma, että maailmanloppu tulee, mikäli maailmanlopulla tarkoitetaan ihmiskunnan kuolemista. Tähtitieteilijälle näin vähäpätöinen asia ei kuitenkaan ole maailmanloppu. Vaikka oman aurinkomme räjähtäminen on luonnollinen ja väistämätön asia, käy Valtaoja teoksessaan humoristisesti läpi muut planeettamme kohtaloon vaikuttavat seikat.
Loput olivatkin sitten kevyempiä dekkareita. Jan Quilloun Men inte om det gäller din dotter oli tietysti pakko lukea, kun kirjailijan muukin tuotanto on tullut luetuksi. Stieg Larssonin trilogia oli myöskin jännittävää ajankulua, kaksi suomeksi ja kolmas ruotsiksi. Pari viimeistä kirjaa olivat Jens Lapiduksen Snabba cash ja vasta aloitettu Aldrig fucka upp. Ensi osasta on leffa tekeillä ja trilogian kolmas osa on vasta tulossa. Pimeää Tukholman rikollisuutta, aika raakojakin juttuja.
DVD-puolella tuli hankittua uusimmat Wallanderit (ja itse asiassa myös kaikki vanhemmat) syysiltojen iloksi.
Tänään on muuten Mukulan kokous. Työryhmät sivistystoimessa ovat saaneet erilaisia kasvikunnan nimiä. Kuulun Kukkasiin ja Mukuloihin, en kuulu Mykeröön. Kivoja piristyksiä tylsissä talouspainotteisissa ryhmissä. Talouden leikkaaminen tarkoittaa koulujen vähentämistä, opetuksen vähentämistä tai suurempia ryhmäkokoja. Käytännössä muusta kuin palkkauksesta ei voi saavuttaa tarvittavia säästöjä, eli vähemmän opettajia tai vähemmän palkkaa opettajille, jolloin seurauksena ovat nuo aikaisemmin luetellut palvelujen määrän tai tason vähentämiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti