Sain sähköpostiini koskettavan kirjeen Elenalta, 32-vuotiaalta kirjastonhoitajalta ja yksinhuoltajaäidiltä 200 km Moskovasta. Kaasu ja sähkö on kallista ja lisäksi lämmittämiseen käytetty puu-uuni on kulunut rikki. Uusi maksaisi 171 euroa, johon perheellä ei ole varaa ja vanhasta äidistäkin on huolehdittava. Talvi tulee ja ilmat kylmenevät, voisinko ystävällisesti lähettää vähän rahaa...
Koska Elena oli lähestynyt myös muita opettajia samalla kirjeellä ja useaan kertaan, mietimme aamukahvipöydässä erilaisia tapoja auttaa naapurimaan pulaan joutunutta lähimmäistämme. Koska olemme kierrätyskoulu, ajattelimme käydä lähikirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa kyselemässä tarkoitukseen sopivaa uunia. Sitten lähettäisimme kuvan (anonyymistä sähköpostiosoitteesta) ja toivottaisimme Elenan tervetulleeksi hakemaan uunia. Voisimme tehdä asiasta vielä lehtijutun ja ellei Elena pääse hakemaan uunia esim. matkustusvaikeuksien takia, voisimme etsiä sponsoria, joka lähettäisi meidät viemään kaiken pelastavaa uunia vaikeuksiin joutuneelle kirjanstonhoitajalle. Harmi vain, kun tuo osoite on aika epämääräinen, mutta kiertämällä kunnalliset kirjastot metsäisillä alueilla Moskovan ympäristössä Elena varmaan lopulta löytyisi... Toivottavasti apumme ei saavu liian myöhään ja talvi säilyy leutona pitkään. Tässä vielä Elenan kirjeen alkua:
Salutation,
My name is Elena, I am 32 years old and I writing you from Russia. I working in municipal library and I can use computer afterward work when possible. Our position is very hard and I decide write you this message in despair.
I have a daughter Anghelina, she have 8 years, her father abandoned us and we inhabit with my mother.
Due to serious crisis lately my mother losed job (a market where she was used to work has been bankruptcy) and our situation became horrible.
Gas and electricity is very expensive in our city and we unable use it to heating our home anylonger.
Koska Elena oli lähestynyt myös muita opettajia samalla kirjeellä ja useaan kertaan, mietimme aamukahvipöydässä erilaisia tapoja auttaa naapurimaan pulaan joutunutta lähimmäistämme. Koska olemme kierrätyskoulu, ajattelimme käydä lähikirppiksillä ja kierrätyskeskuksissa kyselemässä tarkoitukseen sopivaa uunia. Sitten lähettäisimme kuvan (anonyymistä sähköpostiosoitteesta) ja toivottaisimme Elenan tervetulleeksi hakemaan uunia. Voisimme tehdä asiasta vielä lehtijutun ja ellei Elena pääse hakemaan uunia esim. matkustusvaikeuksien takia, voisimme etsiä sponsoria, joka lähettäisi meidät viemään kaiken pelastavaa uunia vaikeuksiin joutuneelle kirjanstonhoitajalle. Harmi vain, kun tuo osoite on aika epämääräinen, mutta kiertämällä kunnalliset kirjastot metsäisillä alueilla Moskovan ympäristössä Elena varmaan lopulta löytyisi... Toivottavasti apumme ei saavu liian myöhään ja talvi säilyy leutona pitkään. Tässä vielä Elenan kirjeen alkua:
Salutation,
My name is Elena, I am 32 years old and I writing you from Russia. I working in municipal library and I can use computer afterward work when possible. Our position is very hard and I decide write you this message in despair.
I have a daughter Anghelina, she have 8 years, her father abandoned us and we inhabit with my mother.
Due to serious crisis lately my mother losed job (a market where she was used to work has been bankruptcy) and our situation became horrible.
Gas and electricity is very expensive in our city and we unable use it to heating our home anylonger.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti