Kuva:Luontoliitto
Tänä aamuna oli pakko nukkua pitkään. Joulustressi ahdisti ja koulullakin kaikki alkaa olla valmiina vuoden vaihtumista varten. Ei laskuja rästissä tai laskutuksia (paljonkaan) tekemättä. Talousarviovuoden vaihtuminen kesken kouluvuotta on hölmö juttu, mutta minkäs teet. Budjetti on laadittava aina kahta lukuvuotta käsitellen, elettävä osin menneessä ja osin tulevassa yhtäaikaa.
Ensin ajattelin tulla kouluun autolla, mutta ekologinen omatunto (ja toinen tyttäristä) soimasi ilmaston hiilidioksidipäästöistä, joten kävelin kouluun.
Matkalla vanhempi, elämää nähnyt mies oli pysähtynyt lepäämään neljän raskaan muovikassin kanssa. Ajattelin ensin tarjoa kantoapua, mutta kaveri olikin pullojenkerääjä. "Varmaan kantaa pullorahat Alkoon ja kännää ne pois" ajattelin ja kävelin ohi.
Pohdiskelin kirjoittaa blogiin ympäristöä hyödyttävästä kierrättäjästä ja tehdä ekoteon. Kävelin ajatuksissani muutamia kymmeniä metrejä ja käännyin takaisin. Kysyin pullokasseja kantavalta mieheltä, voisinko auttaa kassien kanssa kun toinen käsi oli vapaana. Kaveri sanoi kiitos ja jatkoimme yhdessä matkaa raskaita pullokasseja kannellen Alkon pullopalautusta kohti.
Kaveri kertoi keräävänsä pulloja työttömyyspäivärahan lisukkeeksi. Nämä kassit olivat rouvan, joka oli ollut heittämässä niitä lasinkeräykseen. Kantelimme kasseja ja sain hyvän perehdytyksen pullojen keräämisen maailmaan. Ammattikerääjät tuntevat toisensa, liikkuvathan he samoilla apajilla. Reviiri on aika suuri ja keräämässä käydään niin nuorison kännäyspaikoilta kuin kierrätyspisteistäkin. Joku polkee pyörällään päivittäin kymmeniä kilometrejä teiden varsia kesällä ja talvella. Varsin kunnioitettavaa ympäristötyötä, jota ei arvosteta ja jonka palkkana on vain palautuskolikoita.
Ihan mukava mies ja ne kassit todella painoivat. Vaikka en kantanut kuin kilometrin, niin kättä pakotti urakan jälkeen. Oli kiva olla avuksi ja antaa lahjaksi hyvä mieli jollekin tuntemattomalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti