Puhe uusille ylioppilaille

4.12.2009 lakitettiin 5 uutta ylioppilasta. Tälläisiä ajatuksia käsittelin puheessani:

Hyvät uudet ylioppilaat. Onnittelut saavutuksenne johdosta. Moni paikallaolijoista ponnistelee lukiossa saavuttaakseen valkolakin ennemmin tai myöhemmin. Aina suunnitelmat eivät toteudu ennakko-odotusten mukaisesti, mutta peräänantamattomuudella tavoitteeseen on kuitenkin mahdollista päästä. Jokainen uusi ylioppilas on opettajakunnalle iloinen asia, tuli lakki sitten nopeammin tai hitaammin kuin muille. Joskus oppilasmuistoissa säilyvät parhaiten juuri ne opiskelijat, jotka heräävät opiskeluun vasta muita myöhemmin. Oppimisessa ratkaisee ennen kaikkea asenne ja kärsivällisyys. Lukio ei ole pikamatka, maalin saavuttaminen on tärkeämpää kuin tuloslistan kärjessä esiintyminen.

Lueskelin eilen yhteenvetoa oppilaspalautteista vielä koulussa olevien osalta. Plussia ja miinuksia kertyi isoista ja pienistä asioista suunnilleen yhtä paljon. Moni asia sai kiitosta, mutta parannettavaakin on. Merkillepantavaa oli, että plussissa oli enemmän kasautumia eli monet opiskelijat pitivät samoja asioita vahvuuksina. Miinuksissa mielipiteet puolestaan hajaantuivat hyvin laajalti. Plussissa korostuivat yllättäen kouluruoka sekä vanhat suosikit kuten koulun yhteishenki, koeviikko ja adventtijuhla. Miinuksissa mainittiin puolestaan kylmyys, ruokajonossa etuilu ja matematiikka. Opettajat saivat runsaasti sekä ruusuja että risuja.

Palautteen keräämiseen oppilailta ollaan totuttu jo vuosia sitten. Toiminnan muuttaminen palautteiden perusteella on jo paljon vaikeampaa, mutta siinäkin olemme jo edistyneet. Koulu on muuttuva organisaatio, jonka tulee sopeutua muuttuvaan maailmaan. Kun maailma ympärillä muuttuu, olisi edesvastuutonta opettaa samoja asioita tai samoin menetelmin kuin kymmenen vuotta sitten.

Ylioppilastutkintoa on pitkään pidetty lukioiden kohdalla riittävänä mittarina opetuksen laadulle. Verrataanhan siinä lukioiden saavutuksia toisiinsa valtakunnallisesti. Ylioppilastutkinnon kysymyksiä harjoitellaan eri oppiaineissa ensimmäisistä kursseista alkaen ja opetus pyrkii preppaamaan abiturientit parhaisiin suorituksiin tuossa kypsyyttä mittaavassa loppukokeessa. Valtakunnallinen koe, jossa osaamisensa voi laittaa vertailuun muiden kanssa on tasapuolinen, mutta kuinka paljon se kertoo koulusta? Parhaisiin tuloksiin yltävät koulut ovat niitä, joissa opiskelijat aloittavat korkeilla keskiarvoilla. Tämän etumatkan turvin voidaan asioihin syventyä paremmin ja tulokset ovat näyttäviä.

Ylioppilastutkinnolla on myös varjopuolensa. Se arvottaa opiskelijoiden osaamisen toisiinsa nähden. Vaikka osaamisen taso laskisi kaikilla opiskelijoilla puoleen, maahan tulisi kuitenkin yhtä monta laudaturia tai eximiaa tai valkolakkia kuin ennenkin. Arvosanat eivät mittaa absoluuttista oppiaineen hallintaa, vaan suhteuttavat kokeeseen osallistuneiden osaamista toisiinsa. Mitä huonommin kokeet yleisesti menevät, sitä vaatimattomammilla tiedoilla niistä pääsee läpi.

Ylioppilastutkinnolla ei voida mitata myöskään opetussuunnitelman toimivuutta. Lukion pakollisista 18 aineesta ei kaikissa edes järjestetä valtakunnallista vertailukoetta, eivätkä opiskelijat osallistu kuin neljään pakolliseen ja pariin ylimääräiseen kokeeseen. Ylioppilastutkintoon keskittyminen tekee oppilaille toisarvoisiksi oppiaineet, joihin hän ei tutkinnossa osallistu. Tutkinto siis kaventaa lukiolaisten yleissivistystä tai ainakin pinnallistaa sitä useassa oppiaineessa.

Opetushallituksen asettama työryhmä miettii parhaillaan lukion kehittämistä. Mitä tietoja ja taitoja lukiolaisen tulisi saavuttaa menestyäkseen tulevaisuuden jatko-opinnoissa ja työelämässä? Työryhmä on pohtinut asiaa vuoden ja se julkaisee työnsä ensi syksyllä. Ryhmä on perehtynyt maan parhaisiin asiantuntijoihin, joilla on oma näkemyksensä siitä, millainen tulevaisuuden maailma tulee olemaan. Se perehtyy myös useiden eri maiden vastikään uudistettuihin koulutusjärjestelmiin, jotta koulutuksen kehittämiseen saataisiin kansainvälisesti samansuuntainen toimintamalli. Työ ei ole helppo ja lopputulosta tullaan varmasti kritisoimaan usealta eri taholta. Vaikka työryhmä ei pohdi tuntijakoa eri oppiaineiden välillä, se joutuu ottamaan kantaa usean oppiaineen kohtaloon. Painuvatko jotkin nykyisistä oppiaineista koululaitoksen historiaan tai onko tarvetta kokonaan uusille oppiaineille tai oppiaineiden yhdistämiselle? Vastaus riippuu siitä, keneltä asiaa kysyy. Julkisuudessa eniten huomiota on herättänyt uskonnon opetuksen asema kouluissa. Se on noussut keskusteluun niin perusopetuksen työryhmässä kuin lukionkin puolella. Opetusministeri Henna Virkkusen vieraillessa Hollolassa pidetyssä opetusalan seminaarissa tänä syksynä asiaa kysyttiin, mutta ministeri korosti työn olevan kesken. Uskontotieto, jossa esiteltäisiin maailman uskontojen piirteet niiden välisten erojen ja yhtäläisyyksien ymmärtämiseksi voisi olla suvaitsevaisuutta parantava oppiaine, mutta päädytäänkö tähän vai toisenlaiseen ratkaisuun on vielä päättämättä.

Lukioaika on muutakin kuin tietojen pänttäämistä. Monet kestävimmistä ihmissuhteista solmitaan kouluaikana. Luokat kokoontuvat vielä kymmenien vuosien kuluttua muistelemaan kouluaikaisia tapahtumia, opettajia, iloja ja suruja. On yllättävää, kuinka vähän ihmiset muuttuvat luonteeltaan iän karttuessa. Aika monet omat lukioystäväni 30 vuoden takaa ovat säilyttäneet saman huumorintajun tai totisuuden elämän moninaisuudesta huolimatta. Elämäntavat ovat kutakuinkin samanlaisia kuin lukiovuosina, mielipiteet vain ovat hioutuneet ja suvaitsevaisuutta on tullut lisää. Elämänkokemus on tuonut myös viisautta ja nöyryyttä, jota lukioikäisenä vielä osannut arvostaa. Ongelmilla on useita oikeita tai useita vääriä ratkaisuja tai ratkaisun oikeellisuus riippuu ajankohdasta. Asiat eivät digitaalisen maailman keskellä olekaan pelkkiä kyllä-ei dilemmoja vaan ratkaisujoukko onkin sumea: paras ratkaisu sisältää sekä oikeaa että väärää.

Lukio tai mikään muukaan oppilaitos ei voi opettaa kuin raapaisun pintaa. Voimme esitellä voimassa olevia teorioita maailmankaikkeuden rakenteesta, vaikka kosmologeiltakin on hukassa 23% aineesta ja 74% energiasta. Voimme kertoa historiasta ja sotien syistä, vaikka kukaan ei tiedä tulevaisuutta tai osaa poistaa sotia maailmasta. Opettamamme asiat muuttuvat ja niiden tärkeys vaihtelee elämän kuluessa. Toivottavasti olemme kuitenkin osanneet antaa koulustamme valmistuville taitoja, joilla elämästä tulee parempaa ja asenteita, joilla yhteistyö toisten ihmisten kanssa sujuu paremmin. Koulussa tavataan erilaisia ihmisiä ja harjoitellaan suvaitsevaisuutta ja toisten mielipiteiden huomioimista joka päivä. Täällä voidaan melko turvallisesti tehdä erehdyksiä ja virheitä joista voi oppia taitoja elämää varten. Onko rehellisyys parempi vaihtoehto kuin epärehellisyys? Mitä ollaan valmiita tekemään ystävän auttamiseksi? Onko minulla ystäviä, jotka ovat valmiita auttamaan minua? Ovatko ystävät minulle tärkeämpiä kuin minä itse? Ovatko elämäntapani terveyttäni edistäviä vai tulenko vanhempana sairastumaan niiden takia?

Hyvät ylioppilaat. Elämää emme voi teille opettaa, siinä voi olla opettajana vain elämä itse. Pitäkää huolta itsestänne mutta käyttäkää tietojanne ja taitojanne inhimillisen elämän parantamiseksi. Te ette voi ratkaista ihmiskunnan suuria ongelmia yksin, mutta toimintanne voi olla pieni osa niiden ratkaisemisessa. Onnea ja sinnikkyyttä elämään.